Meillä on kuva, että ikäihmisillä on huonosti asiat. Kotona on paha asua. Vanhainkotiin olisi kamalaa joutua. Omaiset eivät huolehdi. Eläke on pieni. Kuunnellessani vanhuksia saa kuvan maailmasta, joka vain kertakaikkiaan on kamalaa. Kyllä kaikilla muilla on asiat riittävän hyvin, paitsi minulla. Kyllä muiden on pärjättävä, mutta itse tarvitsen yhteiskunnalta paljon pärjätäkseni.

Ikäihmisten asioissa voi olla vielä parannettavaakin. Ehkä pienimpien eläkkeiden pitäisi olla suurempia. Yhteiskunnan tulee kuitenkin olla tasa-arvoinen kaikkien ihmisryhmien kesken. Ymmärrän huolen ja haasteen suurten ikäryhmien eläköityessä. Vanhusten jatkuvaa valitusta ja nurinaa pienimmistäkin asioista en ymmärrä. Onneksi sentään on vielä ikäihmisiä, jotka ovat viisaita, nöyriä ja kiitollisia. Mummoja ja pappoja, joilla on elämänilo tallella ja joita kohtaan tunnen syvää kunnioitusta. Heidän silmistään loistaa hiljainen elämän viisaus.

Ikäihmisille on tulossa palvelujen laatusuositus. Palveluitahan heille riittää. On kotipalvelu, sosiaalietuuksia, omaishoitomahdollisuus, ateria-,  siivous-, kauppa-, turvapalvelu- ja kuljetusapua. Vanhukset saavat oman palvelusuunnitelman ja vastuuhoitajan. Kuntiin on rakennettu senioripuistoja. Vanhuksilla on mahdollisuus saada tarvitsemiaan apuvälineitä lainaksi terveyskeskuksista. Joissakin kunnissa on kirjaston lainakirjojen kotipalvelu. Eläkeläiset saavat alennuksia yleisissä kulkuneuvoissa matkustaessa sekä monissa muissa paikoissa. Heillä on madollisuus palveluseteliin, mikäli mielivät käyttää yksityisiä palveluita. Kunnat myöntävät avustuksia ikääntyneiden ihmisten kodin korjaus- ja muutostöihin. Ikäihmisille on tarjolla paljon neuvontaa ja apua mitä erilaisimpiin asioihin. On ikäihmisten palvelupisteet. Nyt vanhukset saavat laitoshoitoon 0,5 hoitajaa yhtä vanhusta kohden. Hienoa! Kuinka monta hoitajaa on yhtä lasta kohden? Entä psyykkisesti sairasta nuorta kohden? Entä pitkäaikaissairasta kohden? Entä kuinka monta hoitajaa on yhtä kehitysvammaista kohden?

Monet palvelut tietysti maksavat. Hinnat ovat erittäin kohtuulliset ja kunnalla maksu määräytyy tulojen mukaan. Iäkkäillä ihmisillä on yleensä jo kertynyt omaisuutta, kuten oma asunto. Tarjolla on myös maksuttomia palveluita. Ikäihmisille palveluja tarjoavia vapaaehtoisia järjestöjä ovat esimerkiksi: SPR, Setlementtiliitto ry, Marttaliitto, Vanhus- ja lähimmäispalvelunliitto, Vanhustyön keskusliitto, Folkhälsan, Eläkeliitto sekä 4H-järjestön nuorten palvelut senioreille. Vapaaehtoisten palveluihin kuuluvat muun muassa ystäväpalvelua, ulkoilutusta, kotiapua, siivousapua, virkistystoimintaa, pihan- ja puutarhanhoitoapua, erityispalveluita, asiointiapua, retkiä ja kerhoja ja lemmikin hoitoa.

Ikäihmisiin on panostettu paljon. Ikäihmisillä asiat on pääpiirteittäin ihan hyvin. Vedän tästä oman johtopäätöksen. Aikaa ja energiaa tuntuu riittävän jopa muiden ihmisten epätäydellisyyden tarkasteluun ja esille tuomiseen. Onko asiat niin hyvin, että vähäpätöiset asiat alkavat tuntumaan isoilta?

Rehellisesti, olisin voinut sanoa tuon. Olen työskennellyt vanhainkodeissa, palvelukodeissa ja kotipalvelussa. Olen hyvä hoitaja. Olen niin hyvä, että ymmärrän, etten kykene enää tekemään laadukasta hoitotyötä vanhusten parissa.

Vietin lapsuuteni mummojen ja pappojen ympäröimänä. Itselläni oli neljä mummoa ja yksi pappa. Äitini työn takia vietin paljon aikaa muidenkin mummojen ja papparaisten kanssa retkillä ja harrastuksissa. Pidin vanhuksista, koska he pelasivat kanssani korttia ja antoivat minulle karkkia. Minulle on opetettu, että iäkkäämpiä ihmisiä tulee kunnioittaa. Heitä pitää kohdella nätisti ja arvostaen. Näin olen tehnytkin, aina.

Opiskellessani hoitajaksi aloin ihmettelemään, miksi palvelukodissa asuvat vanhukset ovat niin ennakkoluuloisia ja jopa ilkeitä. Olin kohtelias ja tein parhaani. Tarjouduin ulkoiluttamaan heitä, mutta ikinä kukaan ei halunnut lähteä ulos. Olin ystävällinen ja järjestelin tyynyt juuri niin kuin mummo halusi. Luin lehtiä ja kärräsin papan vessaan aina heti kun oli tarvis. Kesken ruokatunnin kävin nostamassa pudonneen nenäliinan ja pahoittelin kun olin viikannut peiton väärin. Vanhukset kohtelivat nuorta tyttöä ennakkoluuloisesti, alentavasti ja vähätellen. He haukkuivat ulkomaalaistaustaiset, homot ja nuorison. Ymmärrsin toki, että iäkkäät ihmiset ovat väsyneitä ja sairaita. Maailma oli ennen erilainen. Heitä täytyy ymmärtää. Minä ymmärsin ja hymyillen toteutin kaikki toiveet.

Valmistuin hoitajaksi ja työskentelin vanhusten parissa muutaman vuoden. Huomasin usein tilanteita, joissa vanhukset valittivat asioista, jotka olivatkin todellisuudessa jotain aivan muuta. Vanhukset ja omaiset eivät osanneet katsoa asioiden toista puolta. Palvelukodissa tai hoivakodissa oli aina pari vanhusta, jotka työllistivät hoitajia todella paljon. He soittivat kelloa kaiken aikaa. Yksi saattoi pyytää vessaan vartin välein. Nostit hänet apuvälineiden avulla sängystä pyörätuoliin ja pyörätuolista pöntölle. Pönttöön ei kuitenkaan yleensä tullut mitään. Tapahtumaan meni aikaa lähes puoli tuntia. Hän soitti kelloa kun nenäliina tippui lattialle, kun televisio piti saada päälle, kun peitto oli väärässä kohti, kun sukka tuntuu ikävältä, kun piti tarkistaa lääkkeet, kun jotain ei ollut tehty oikein ja kun tyynyliina oli viikattu väärin kaappiin. Nyt, kun kaksi vanhusta saa käyttöönsä yhden hoitajan, tämä jatkuva palveleminen voi onnistuakin. Vaarana tosin voi olla vanhuksen passivoituminen, kun mitään ei enää viitsitä tehdä itse.

Dementikot ovat oma lukunsa. He vaikuttavat ulkopuolisen silmissä terveiltä. Heille piti käydä etsimässä varastettua kampaa ja rasvapulloa vartin välein. Kuulin useasti heidän kertovan vieraille hoitajien olevan varkaita tai yläkerran miehen käyvän häiriköimässä heitä. Meille he valittivat kun omaiset eivät käy katsomassa, vaikka todellisuudessa heitä käytiin katsomassa lähes päivittäin. He saattoivat kertoa mitä tahansa juttuja ulkopuolisille ihmisille.

Aina olen saanut aloittaa työn todistelemalla olevani ammattitaitoinen hoitaja. Jos en osannut heti latoa vaatteita tuttuun järjestykseen tuolille tai tuoda oikeaa yöpukua sain todella kuulla siitä. "Pitihän tämä arvata, ei tuollainen tytön hupakko mitään osaa!" Silitin hymy naamalla mummon alushousuja hänen tarkkaillessa vieressä, viikkaanko ne oikein kaappiin. Olen kuullut todella alentavia kommentteja, kiroilua, huutamista ja huorittelua. Asiakkaani on myös lyönyt minua. Minä ymmärrän, että he ovat sairaita. Hymyilen ja kysyn, "kuinka voin auttaa?"

Kerran sattui tilanne, että eräs mummo oli huoneessaan kaatunut, lyönyt päänsä ja makasi verisenä lattialla. Dementikko oli sotkenut asuntonsa ulosteella. Yksi huhuili minua apuun, koska hänellä oli kuulemma käynyt varkaita. Olin yksin iltavuorossa palvelutalossa (jossa siis paperilta katsoen asuu hyväkuntoisia vanhuksia). Viisitoista muuta vanhusta odotti minua avustamaan iltatoimissa. Monelle piti antaa lääke tiettyyn aikaan ja toisille oli muuten vaan tärkeää, että hoitaja tulee juuri tiettynä aikana. Yritin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, jotta saan tärkeimmät asiat hoidettua ja kaatuneen mummon ambulanssiin. Tässä sekasorrossa soitti kelloa myös pappa, jolla on tapana soitella hoitajaa paikalle pienimmistäkin asioista. Hänellä on myös tapana huoritella hoitajia ja nyrkkikin heilahtaa helposti, jos asiat eivät mene halutulla tavalla. Hän pystyy käymään itse vessassa, mutta yrittää monesti väittää tarvitsevansa apua. Yöksi hän laittaa vaipan. Olin juuri menossa avaamaan ensihoitajille ovea kun pappa avasi huoneensa oven. Pappa kirosi ja karjui "huoraamassako sitä ollaan kun ei ehditä viemään pappaa edes vessaan!" Jos minulla olisi ollut heikko hetki, olisin voinut todeta: "Pissaa vaippaan, vanhus!" Käyttäydyin ammattimaisesti ja hoidin illan kunnialla loppuun. Vanhukset menettävät jälleen yhden koulutetun hoitajan, sillä en voi vannoa, ettenkö joskus käyttäytyisi epäammatillisesti. En enää pysty kunnioittamaan ja arvostamaan ihmistä vain iän takia.

Kuinka moni muistaa ne linnut, mitkä piti päntätä koulussa päähän? Entä matikan kasiluokan tehtävät? Itse vedin tunnilla röökiä ja piirtelin sydämiä vihkoon. Perusoikeuteni oli lintsaaminen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Miksi täytyy väkisin. Kuvaamataito minua kiinnosti ja siitä opinkin paljon. Olen pärjännyt kertotaululla ja yhteen ja vähennyslaskulla hyvin tähän päivään asti. Alennusmyynneissä voi tarvita prosenttilaskutaitoa. Kaupoissa on kyllä kätevät taulukot ja ainahan voi kysyä puolisolta. Pähkinäsaaren rauhan ja toisen maailmansodan vuosiluvun yllättävän moni muistaakin. Minä en muista, mutta löydän tiedon googlesta. Lapseni aloittelee koulutaivalta ja kieltämättä minun täytyy tsempata, jotta pystyn perustelemaan miksi mikäkin on tarpeellista opetella.

Nykyinen koulutusjärjestelmä on perseestä. Toki paljon on menty parempaan suuntaan sitten viime vuosisadan. On tullut valinnaisaineita ja valinnaisaineita ja onneksi on tullut myös valinnaisaineita. Niistä minä iloitsen. Tarkoituksenani ei ole leimata koulutusta turhaksi. Mielestäni olisi kiinnitettävä huomiota entistäkin enemmän yksilöllisyyteen ja siihen, kuinka ihminen oppii. Opetettavia aineita tulisi tarkastella. Onko tämä tärkeää oppia hyvän elämän kannalta? Onko tämä asia, jonka jokaisen täytyy osata, jotta pärjää yhteiskunnassamme? Jos asia ei kiinnosta, se ei todennäköisesti päähäsi jää. Ihminen oppii tutkimalla ja kokeilemalla. Meitä on myös niin erilaisia oppijoita. Olisiko mahdollista opiskella omaan tahtiin omien kiinnostusten myötä? Olisiko mahdollista herättää mahdollisimman monen kiinnostus, jotta asia opittaisiin?

Lapseni oppi aakkoset kaksivuotiaana. Hän oppi lukemaan neljävuotiaana. Siitä lähtien hän on ahminut itseään kiinnostavaa tietoa milloin mistäkin aiheesta. Hän olisi selvinnyt monista ylempien luokkienkin kokeista hyvin arvosanoin. Toinen lapseni halusi opetella neljävuotiaana kukkien nimet. Naapurin viidesluokkalainen opetteli koulussa samaan aikaan kasvien nimiä. En ole varma kiinnostaako lastani enää viidennellä kukkaset. Ihmisiä kiinnostavat erilaiset asiat ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat iän myötä. Tämä asettaa valtavia haasteita koulumaailmaan. Uskon, että asioille voisi tehdä paljonkin. Aluksi voisi lähteä etsimään ideoita kotikoulusta ja eri pedagogiikoista.

Minua voisi nyt hyvinkin kiinnostaa moni peruskoulussa opetettu asia. Voisin perehtyä historiaan, jotta ymmärtäisin tämän hetkistä maailmaa paremmin. Viimeistään eläkkeellä aion tunnistaa sienet ja linnut. Lapsenlapsilleni haluan kutoa villasukat.