Kuinka moni muistaa ne linnut, mitkä piti päntätä koulussa päähän? Entä matikan kasiluokan tehtävät? Itse vedin tunnilla röökiä ja piirtelin sydämiä vihkoon. Perusoikeuteni oli lintsaaminen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Miksi täytyy väkisin. Kuvaamataito minua kiinnosti ja siitä opinkin paljon. Olen pärjännyt kertotaululla ja yhteen ja vähennyslaskulla hyvin tähän päivään asti. Alennusmyynneissä voi tarvita prosenttilaskutaitoa. Kaupoissa on kyllä kätevät taulukot ja ainahan voi kysyä puolisolta. Pähkinäsaaren rauhan ja toisen maailmansodan vuosiluvun yllättävän moni muistaakin. Minä en muista, mutta löydän tiedon googlesta. Lapseni aloittelee koulutaivalta ja kieltämättä minun täytyy tsempata, jotta pystyn perustelemaan miksi mikäkin on tarpeellista opetella.

Nykyinen koulutusjärjestelmä on perseestä. Toki paljon on menty parempaan suuntaan sitten viime vuosisadan. On tullut valinnaisaineita ja valinnaisaineita ja onneksi on tullut myös valinnaisaineita. Niistä minä iloitsen. Tarkoituksenani ei ole leimata koulutusta turhaksi. Mielestäni olisi kiinnitettävä huomiota entistäkin enemmän yksilöllisyyteen ja siihen, kuinka ihminen oppii. Opetettavia aineita tulisi tarkastella. Onko tämä tärkeää oppia hyvän elämän kannalta? Onko tämä asia, jonka jokaisen täytyy osata, jotta pärjää yhteiskunnassamme? Jos asia ei kiinnosta, se ei todennäköisesti päähäsi jää. Ihminen oppii tutkimalla ja kokeilemalla. Meitä on myös niin erilaisia oppijoita. Olisiko mahdollista opiskella omaan tahtiin omien kiinnostusten myötä? Olisiko mahdollista herättää mahdollisimman monen kiinnostus, jotta asia opittaisiin?

Lapseni oppi aakkoset kaksivuotiaana. Hän oppi lukemaan neljävuotiaana. Siitä lähtien hän on ahminut itseään kiinnostavaa tietoa milloin mistäkin aiheesta. Hän olisi selvinnyt monista ylempien luokkienkin kokeista hyvin arvosanoin. Toinen lapseni halusi opetella neljävuotiaana kukkien nimet. Naapurin viidesluokkalainen opetteli koulussa samaan aikaan kasvien nimiä. En ole varma kiinnostaako lastani enää viidennellä kukkaset. Ihmisiä kiinnostavat erilaiset asiat ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat iän myötä. Tämä asettaa valtavia haasteita koulumaailmaan. Uskon, että asioille voisi tehdä paljonkin. Aluksi voisi lähteä etsimään ideoita kotikoulusta ja eri pedagogiikoista.

Minua voisi nyt hyvinkin kiinnostaa moni peruskoulussa opetettu asia. Voisin perehtyä historiaan, jotta ymmärtäisin tämän hetkistä maailmaa paremmin. Viimeistään eläkkeellä aion tunnistaa sienet ja linnut. Lapsenlapsilleni haluan kutoa villasukat.